Moni pari päättää jonkun aikaa seurusteltuaan kokeilla, miltä tuntuisi elämä saman katon alla. Syitä päätökselle voi olla monia, sillä osalla asiassa painavat käytännön syyt kuten asumiskulut ja toiset taas haluavat enemmän yhteistä aikaa ja jonkun jakamaan niitä elämän arkisempiakin hetkiä. Toki syitä voi olla paljon muitakin ja useimmiten kyseessä on varmaankin monen asian yhdistelmä. Joka tapauksessa kyseessä on suuri muutos parisuhteen kannalta. Jotta kaikki sujuisi mahdollisimman sujuvasti ja yhteinen elämä saataisiin hyvin alkuun, kannattaa muutokseen myös hieman valmistautua. Keskustelut ja molemminpuoliset kompromissit takaavat yleensä hyvän alun uudelle arjelle.

Monta hyvää ja yksi huono syy muuttaa yhteen

Usein yhteen muuttaminen nähdään seuraavana askeleena suhteen vakiinnuttamiselle ja pariskunnalla ajatellaan tuolloin olevan jo jonkin verran yhteistä taivalta takanaan. Tässä on kuitenkin pariskuntien kesken huimasti eroja. Osa muuttaa yhteen jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, osa vasta vuosien kuluttua. Mitään yhtä oikeaa aikaa ei yhteenmuutolle ole, eikä yhteenmuuttoa edeltävä seurusteluaika kerro suoraan avoliiton onnistumisesta. Pitkiin ja onnellisiin suhteisiin on monta erilaista polkua, kaikki yhtä hyviä. Ennemminkin ongelmia on odotettavissa siinä tapauksessa, jos huonoa suhdetta yritetään paikata muuttamalla yhteen. Tämä on yksi niistä ainoista skenaarioista, joka ei yleensä toimi. Jos suhde on kuitenkin onnellisissa kantimissa, saman katon alla asuminen sitä tuskin horjuttaa, olettaen että muuttaminen yhteen oli molempien toive.

Kompromissit ja avoin keskustelu auttavat onnistumaan

Riippumatta siitä, kuinka pitkä seurusteluvaihe yhteistä kotia edeltää, tuo yhdessä asuminen arjen suhteeseen uudella tavalla. Tähän liittyy sekä hyviä että huonoja puolia. Tavaroita ei tarvitse enää kuljettaa asunnosta toiseen, mutta toisaalta mahdollisesti erilaiset siisteyskäsityksen ja aikataulut täytyy saada sopimaan yhteen. Monesti pariskuntien välejä kiristävätkin nimenomaan arkiset asiat, kuten siivous ja rahankäyttö, joihin ei erillään asuessa kiinnitä samalla tavoin huomiota.

Seurusteluvaiheessakin tulee usein vietettyä paljon aikaa toisen osapuolen kodissa ja tällöin oppii jo jotain siitä, millä tyylillä toinen arkeansa elää. Oma koti on kuitenkin aina oma koti, jossa voi toimia juuri niin kuin parhaaksi näkee. Yhteisen kodin täytyisi tuntua molemmista kodilta. Tämä vaatii avointa keskustelua siitä, mitä kodilta haluaa ja mitkä asiat puolestaan ärsyttävät. Liiallinen miellyttämisenhalu ja toisaalta liika päsmäröinti vaikeuttavat tasapainon löytämistä. Esimerkiksi sisustamisen suhteen vastuu jää edelleen usein naiselle, mutta lopulta mies saattaa löytää itsensä kodista, joka ei tunnu millään tavalla omalta. Kaikessa tässä auttaa edelleen avoin keskusteluyhteys sekä vahva käsitys siitä, että asiassa ollaan samalla puolella. Vaikka mielipiteet eroaisivatkin, ei sen pidä antaa tuoda etäisyyttä tai vastakkainasettelua pariskunnan väliin.

Aikaa itselle ja aikaa meille

Moni suomalaisnuori on kokeillut yksin asumista jo ennen kuin muuttaa yhteen kumppaninsa kanssa, joten jonkinlainen itsenäistymisprosessi on käyty läpi. Tämä auttaa siinä, että osaa toivottavasti yhdessä asuessakin nauttia myös omasta ajasta ja omista jutuista. Yhteinen koti ei tarkoita, että pariskunnan täytyisi tehdä kaikki asiat yhdessä. Rajoista kannattaa sopia selkeästi ja puhua esimerkiksi siitä, kuinka tarkkaan molemmat ilmoittavat kulkemisistaan.

Toisaalta yhdessä asuessa täytyy erikseen muistaa ottaa aikaa myös treffeille ja läsnäololle. Arjen jakaminen ei korvaa yhteisiä romanttisia ja rauhallisia hetkiä, jotka liian usein unohtuvat arjen pyörityksessä. Saman katon alla tulee helposti tunne, että olette joka tapauksessa koko ajan yhdessä, mutta omien juttujen puuhaaminen eri huoneissa ei ole varsinaista parisuhdeaikaa. Muista siis avoliitossakin pitää huolta sekä omista että yhteisistä hetkistä, sen lisäksi että saat nauttia arjen jakamisesta.