Onnellisessakin parisuhteessa eteen tulee väistämättä toisinaan ristiriitatilanteita. Se, kuinka usein ja millä tavoin asioista riidellään, riippuu tietenkin paljon pariskunnan osapuolista ja on hyvä muistaa, että sekä kielteisillä että myönteisillä tunteilla on tärkeä roolinsa suhteessa. Osaa ristiriidoista ei välttämättä edes saa ratkaistua, jolloin niiden kanssa joko oppii elämään tai parisuhde päättyy. Riitelyn määrä ei kuitenkaan kerro suoraan parisuhteen onnellisuudesta. Sen sijaan riitelyn tyylillä on vaikutusta siihen, kuinka pitkäksi aikaa ristiriidat jäävät vaivaamaan ja saadaanko ongelmat selvitettyä. Huonosti käsitellyt ristiriitatilanteet saattavat olla hyvinkin hallitsevia ja kuluttavia, vieden samalla voimia parisuhteen hyviltä puolilta. Rakentava riitely taas antaa mahdollisuuden tutustua toiseen ja rakentaa jopa aiempaa suurempaa läheisyyttä.

Opi riitelemään oikein

Riitely on taitolaji ja vaikea sellainen, mutta onneksi sitä voi myös opetella. Riidat nostavat pintaan voimakkaita tunteita, jolloin on vaikea toimia järkevästi. Pienistäkin kiistoista voi kasvaa tällöin tuntien repiviä taisteluista, joiden lopuksi kumpikaan ei enää muista, mistä kiista alun perin alkoi. Tilanne tulehtuu, kun molemmat ajautuvat puolustusasemiin ja keskustelu on muuttunut huudoksi. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaisi ottaa suosiolla aikalisä ja rauhoittua. Sitä ennen keskustelu ei tule johtamaan mihinkään. Sen sijaan pariskunnat ajautuvat helposti mykkäkouluun ja valtataisteluun siitä, kumpi pääsee sanomaan viimeisen sanan. Riidat voivat siis tekniikasta riippuen joko vahvistaa tai tuhota parisuhdetta.

Rakentavassa riitelyssä onkin ennen kaikkea kyse siitä, miten puhuu toiselle ja millaisia sanoja valitsee. Riitelykin voi tapahtua toista kunnioittaen, jos asioista puhuu itsestään käsin. Parasta on, jos riidellessäkin malttaa kuunnella myös kumppania ja todella keskittyä siihen, mitä hän sanoo. Tämä on toki tunnekuohun vallassa helpommin sanottu kuin tehty. Erityisesti läheisen ihmisen kanssa on paljon helpompi keskittyä siihen mitä toinen tekee ja sanoo väärin, kuin siihen mikä rooli itsellä riidassa on. Tuhoavan riidan rakennuspalikoita ovat arvostelu, nimittely, mitätöinti ja toisen analysoiminen. Myöskin sanat aina ja koskaan ovat tehokkaita keskustelun haihduttajia. Viimeistään tässä kohtaa on syytä havahtua siihen, että riita on siirtymässä väärille urille.

Harmeista voi keskustella jo ennen kuin ne muuttuvat riidoiksi

Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija, mutta silti riidat saavat usein alkunsa siitä, ettei toinen ole osannut vastata sanattomiin toiveisiimme. Riitoja voi vähentää huomattavasti jo sillä, että kertoo toiselle avoimesti tarpeistaan. Myös harmistuksen aiheista voi puhua jo ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi. Toiselta kannattaa myös kysyä hänen ajatuksistaan, ennemmin kuin tehdä vääriä oletuksia. Vaikka joskus saattaa tuntua siltä, ettei puoliso välitä tai hän tekee asioita vain ärsyttääkseen, tämä ei välttämättä ole totta. On täysin mahdollista, ettei hän edes tiedä aiheuttavansa toiminnallaan harmia. Ongelmat on helpompi ratkaista, kun molemmat tietävät mistä puhutaan.

Riitoja ei kannata kuitenkaan liikaa pelätä, sillä tunteiden patoaminen ei ole sen kehittävämpi vaihtoehto. Parisuhteen kannalta on tärkeää, että myös hankalia ja ikäviä tunteita voi näyttää. Riitelytaitoja kannattaa kuitenkin aktiivisesti kehittää ja myös sopia kumppanin kanssa, miten riitatilanteissa toimitaan. Jos riidat ovat kiertäneet jo pidempään samaa kehää, on niitä yksin hankala korjata. Riitelytaitojen lisäksi kannattaa treenata anteeksiantamista. Riidoissa ei pitäisi olla voittajia ja häviäjiä, vaan ainoastaan kaksi sovinnontekijää. Anteeksiantamisen taito onkin parisuhteessa yksi olennaisimmista. Tärkeää on myös se, ettei anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen jälkeen samaa aihetta käytetä enää aseena seuraavassa riidassa. Parhaassa tapauksessa pariskunnan osapuolet tuntevat riidan jälkeen olevansa entistä lähempänä toisiaan.