Parisuhteen vakiintuessa ulkopuoliset odottavat monesti pariskunnan muuttavan myös saman katon alle asumaan. Tämä on toki oletus myös monien suhteiden sisäpuolella. Alun deittailuvaiheen jälkeen aletaan miettiä, missä vaiheessa kannattaisi muuttaa yhteen ja millaista asuntoa etsitään. Poikkeuksina tähän tuntuvat toimivan lähinnä etäsuhteet, jolloin toinen työskentelee tai opiskelee eri paikkakunnalla ja tämän takia on jotenkin selkeämmin perusteltavissa, miksi yhteistä osoitetta ei ole vielä parin vuodenkaan seurustelun jälkeen. Tässä asetelmassa unohtuvat usein pariskunnat, jotka ovat onnellisesti yhdessä, mutta ovat päättäneet asua omissa osoitteissaan.

Vapaus valita itselleen sopiva kokonaisuus

Finsexin tutkimuksen mukaan jopa kolmasosa yksin asuvista aikuisista suomalaisista on parisuhteessa erillään asuvan kumppanin kanssa. Kyse on siis yllättävänkin yleisestä järjestelystä, josta ei kuitenkaan julkisuudessa juuri puhuta. Monesti taustalla voi olla esimerkiksi uusperhekuvioita tai muuten erilaiset elämäntilanteet. Toiset taas tunnustautuvat avoimesti erakkoluonteiksi tai kokevat suhteen pysyvän raikkaampana erillään asuessa.

Yhtä lailla on paljon pariskuntia, jotka haluavat tehdä lähes kaiken yhdessä ja nauttivat arjen jakamisesta. Ja kaikkea tältä väliltä. Osa pitää yhdessä asumista mukavana vaihtoehtona, kunhan asunnosta löytyy myös molemmille oma paikka tai jopa huone. Parisuhde, avoliitto, avioliitto ja lasten hankkiminen ovat kaikki saman aihepiirin asioita, mutta niistä voi luoda juuri itselleen ja parisuhteelleen sopivan yhdistelmän, jättäen halutessaan minkä tahansa osion pois.

Erillään asuminen ei kerro vielä mitään suhteen vakavuudesta

Meitä ihmisiä on kuitenkin joka lähtöön ja jokaisella pariskunnalla itsensä näköinen parisuhde. Osa arvostaa omaa aikaa ja tilaa enemmän ja kokee tarvitsevansa molempia siinä määrin, ettei yhteisasuminen houkuttele vakavammassakaan parisuhteessa. Siinä kohtaa saattaa olla melko ärsyttävää selittää ulkopuolisille, että tässä ollaan todellakin vakavassa ja sitoutuneessa parisuhteessa, joskus jo kymmenettä vuotta, mutta kumpikaan ei halua asua yhdessä. Tämä ns. yhdessä-erikseen -asetelma ei siis tarkoita, että suhteen osapuolista jompikumpi jahkailisi tai pitäisi toista jalkaa vielä sinkkumarkkinoilla, vaan suhde voi olla aivan yhtä sitoutunut kuin avoliittokin.

Selvää lienee, ettei kenenkään pitäisi joutua tekemään päätöstä yhteen muuttamisesta ulkopuolisten odotusten takia. Tilanne säilyy yksinkertaisena silloin, kun suhteen molemmat osapuolet ovat samoilla linjoilla yhdessä asumisesta ja oman tilan tarpeesta. Toiset kun mahtuvat mukavasti jakamaan vaikka yksiötä ja toiset taas haluavat vähintään oman huoneen. Kolmannessa parisuhteessa oma aika ja yhteinen aika halutaan pitää niin selkeästi erillään, että omat asunnot toimivat ratkaisuna parhaiten.

Yhteen muuttaminen on usein myös käytännöllinen ratkaisu

Yhteisasuminen voi houkuttaa, ja olla toisinaan jopa melkein pakollista taloudellisista syistä, sillä onhan asunnon jakaminen ja samalla elinkustannusten jakaminen suuri säästö arjessa. Liittyyhän yhteisasumiseen vielä muitakin käytännön etuja, kun jääkaappi saattaa täyttyä aivan itsekseen ja poissa ollessasi joku toinen onkin siivonnut kotona. Lemmikeistä huolehtiminen on helpompaa kun vastuun voi jakaa, puhumattakaan lapsista. Lapsien saaminen onkin monelle se viimeinen virstanpylväs, jolloin viimeistään halutaan asua saman katon alla ja jakaa arjen vastuita.

Parisuhteessa on kuitenkin kysymys aina myös kahden ihmisen persoonasta ja tunteista. Vaikka käytännöllisyys houkuttaisikin, toiset eivät ole valmiita luopumaan vastineeksi osasta vapauttaan. Oikeaa tai väärää tapaa toimia ei tietenkään ole. Parisuhteessa jos jossain on tärkeää pystyä olemaan avoin omista tarpeistaan ja kuunnella itseään. Syyksi yhteen muuttamisen lykkäämiseen tai jopa sen välttämiseen riittää aivan hyvin se, että ajatus ei tunnu mukavalta. Se ei ole vääjäämätön askel parisuhteessa, vaikka äkkiseltään niin voisi kuvitellakin. Ainoastaan taloudelliset syyt eivät ole se paras pohja näin suurissa ratkaisuissa. Ratkaisujaan ei tarvitse perustella muille, riittää että parisuhteen molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.